Joulurauhaa!

"Tule rakkaus ihmisrintaan, 

  kotis oikea onhan se vain!

:,:Sinun kanssasi kaunehintaan

 elo antavi matkallain:,:"

-Marttti Korpilahti-

Viimeiset paketit

Viimeisetkin paketit on nyt avattu ja päästy jouluaattoon. Tuula oli taidokkaasti ommellut puettavan takin, Pirkko paketoinut patjan, jonka saa joko muokata runkopatjaksi tai tehdä patjalle sänkykehikon, ja Kristiinalta sain joulukoristeita:

Minä olin paketoinut aattoaamuksi vaaleanpunaisen pelakuun, punotun tuohikorin sekä Muistoja-albumin, jossa on pienet valokuvat sisällä.

Vaihdoin pienen paketin myös ystäväni kanssa. Häneltä sain monenlaista ihanaa, suloisen kärpässienijakkaran, nuken, pari taulua ja erilaisia enkeleitä, joista saa vaikka jouluisia asetelmia.

Itse annoin hänelle saappaat, kaulakorun, tuohikorin Anna-romaaneineen ja Pirkon ohjeella tehdyn mustekynän:

Kiitos teille jännittävästä ja hauskasta joulukuusta!

19. joulukuuta

Joulukuun yhdeksästoista. Ruisleipä paistuu puu-uunissa, koirat tuhisevat ympärillä, tuoksuu mummulalta. Synttärikakun suklainen pohja jäähtyy takaovella ja täyte odottaa keittämistä.

 Kalenteripaketteja on saanut avata jo yhdeksänä aamuna, vielä kolme jännittävää aamua edessä...

Ensimmäisenä sain Tiinalta punaisella nahalla päällystetyn jakkaran, joulupukkipatsaan ja maton. Tuula oli varannut rouvalle juhlakäsilaukun ja mustan puuhkan. Kolmanteen (kuudennen päivän) luukkuun Pirkko oli paketoinut pienenpienistä kaakeleista tehdyn pannunalusen. Kristiina lähetti terveisiä lelupajalta; puinen ukko, pienet talot ja suloiset laiva ja kaksi reipasta autoa suorastaan vaativat värikästä lastenhuonetta ympärilleen!

10. päivä luukusta paljastui Tiinalta leveää nauhaa vaikkapa kirjailuun, Tiinan itsensä valmistama posliinilautanen kukkalasituksineen ja pieni vaaleanpunainen possu. Tuulan paketista kuoritui ruusukoristeinen lamppu, ja seuraavasta luukusta Pirkolta hedelmäpiirakka, josta on asiaankuuluvasti jo leikattu palanen. Kuudennestatoista luukusta löytyi Kristiinalta maisemataulu, ja eiliselle Tiina oli paketoinut lokerikon kaikelle pienelle, pukkikuvia, peltisen joulurasian ja käsipeilin.

Kiitos mukavista lahjoista!

Itse olin tehnyt joulukiireisiin saappaat Loten ohjeella ja pienet metallinaulakot:

 

Seuraavaan, kahdeksannen päivän luukkuun olin varannut pientä evästä: paistin, sipulin, tomaatti- ja sipuliviipaleita, pari porkkanaa sekä Marttaneuvoja-kirjasen.

Kerhokerran emännänlahjatkin on nyt kuvattu... Tuulalta sain itämaisen maton ja tyyliin sopivat kynttilänjalat, Pirkko saapui kukkapuskan ja kahvipaketin kanssa ja Kirsi toi suloisen nelijalkaisen sekä 1:1-koossa jouluista makeaa. Kristiina oli huovuttanut pehmoisia pienoisia, enkelin, pukin kuusenoksalla, nallen sekä Angry Birds -hahmon. Tiina oli kasannut huiman pussukan tarvikkeita, pienet leivokset, oikean mökinmuotoisen kynttilän, ja itse tekemäänsä keramiikkaa kolmen erilaisen kipon verran. Kiitos hauskasta seurasta ja näistä(kin) ihanuuksista!

Kerhoilua

Joulunodotusta. Kalenteripakettien hypistelyä, kutkuttavaa, lapsenomaista jännitystä. Tapasimme tänään nukkekotikerhon merkeissä ja vaihdoimme joulukalenteriyllätyksiä. Tänä vuonna kanssani mini-ihanuuksia vaihtavat Tuula, Tiina, Kristiina ja Pirkko. Kaksitoista pientä suurta jouluyllätystä... Tiina laittoi myös kauniin teemaan sopivan kankaan pakettiensa mukana.

Koska kerho kokoontui meillä kotona, sain monenlaisia emännänlahjoja vierailta - kiitos niistä! Marraskuun valo ei tahdo millään riittää kuvaamiseen; julkaisen kuvan lahjoista, kunhan saan valaistusta järjesteltyä:)

Markkinoilta

Kävinpä Nukke- ja nallemarkkinoilla minäkin. Seurakseni sain ystäväni ja serkkuni Ainon, joka myös majoitti minut luokseen ja muutoinkin tarjosi mukavan viikonlopun. Kiitos Aino vielä tätä kautta:) 

Mukaan tarttui Hannan pieni ja suloinen keraaminen kannu,  Mirka Salosen (onkohan hänellä blogia?) taidokkaat pirttikalusto ja talonpoikainen vuodesohva sekä Mirja Visurilta kauniita pienikuvioisia kankaita.

Vuodesohvaan mallailin jo yhtä kankaista, ja eikö olekin selvää Iloisen takin pohjakangasta tuo kolmas oikealta! Vuosisatahan moderniin taskumekkoon on väärä, mutta tuleviin projekteihin ajatusitua hauduttamaan:)

Olen saanut uuden lukijan,  tervetuloa Virve!

Keittiö

"Äet laitto kahtommaan, mitenkä tuota seleviät, ku et tuliakkaa ollu osanna tehä. Leevän lykkäs mukkaan, ja suolalihhoo. Vuan minulle ee luvanna yhtään!" Nuori rouva katsoo hiljaa uhmakkaan, arviolta kymmenettä ikävuotta käyvän tytön räpätystä. Hieraisten vihlovaa selkäänsä nainen kääntyy keittiöön, poimii raskaan ruostuneen veitsen, ja leikkaa mureasta lihakimpaleesta paksut siivut molemmille.

Nainen kääntää päänsä pois huomatessaan, kuinka linnunluinen tyttö silpaisee salavihkaa kerta toisensa jälkeen puolijäisestä punervasta möykystä siivun, taittaa sen rullalle ja työntää hätäisesti suuhunsa. Yhtäkkiä tyttö nousee, niiaa hamettaan oikoen ja pinkaisee portaisiin. Linttaan astutut ylisuuret pieksut lonksuvat, kun tyttö vielä huikkaa: "Nii, ja se sinun ukkos paranoo muuten vaahilla!"

 

Keittiö on pieni ongelmani: kalusteiden sijoittelu, lattiamateriaalin valinta (laatta vai lankku) ja portaiden suunnittelu tahmovat. Kuvassa on laatan makustelu käynnissä.

Blogiini on kirjautunut jo neljä lukijaa, mukava! Tervetuloa Kikka, Sirkku, Hilla ja Ulla!

Ruokasali

Väkevä yö väistää päivää. Nuori rouva havahtuu, pyyhkäisee nenänsä kämmensyrjään ja jää makaamaan hiljaa, kiertää katseellaan huoneen. Levollisesti hän pyörähtää kyljelleen, antaa viileän aamuilman täyttää keuhkonsa ja sivelee ruokasalin lattian tummaa puuta. 

Keho on kylmästä kipeä, pesuvesi jäähileistä. Pukeutuvan naisen kädet pysähtyvät vatsalle, mekon jo pinkeälle kankaalle. "Lapseni, etpä tiedä, mihin synnyt." Napakka polkaisu vatsanahkaa sivelevään kämmeneen saa tulevan äidin nielaisemaan. Itku nousee hyökynä: "Voi vallankumous minkä teit! Revit kauas, sinkosit rakkaat kenet minnekin - tapoit, ryöstit ja raastoit." 

Uunin kivinen kylki hohkaa vielä kalsaa - suuri tarvitsee paljon lämmetäkseen. 

Syysvaihto

Teimme Facebookin nukkekotiharrastajaporukan kanssa pienen syysvaihdon. Minun kanssani swappiin osallistuivat Marja, Merja, Paula, Päivi ja Aino.

Marja toivotti lämpimiä hetkiä herkullisen ruskansävyisten maton ja tyynyn saattelemana. Toimin vaihdon emona, joten sain monenlaisia lisäihanuuksia lahjaksi:) Marjalta sain kauniit tyynyt.

Päivi huolehti sadonkorjuusta ja lähetti korillisen tuoretta. Emolahjaksi sain häneltä raikkaanmakean hedelmävadin:

Merja toimitti tykötarpeet pihatöihin syksyn lehtiä unohtamatta ja emolahjaksi kaikenlaista hyödyllistä:

 

Paula oli paketoinut lämpimänvärisen kukka-asetelman, mehevän piirakan ja kynttilän, jonka liekki kimmeltää ihan oikeasti. Emolahjana oli pussillinen kaikkea pientä ja tarpeellista:)

 Aino kysyi ennen vaihtoa, saako lähettää "jotakin suloista, joka ei liity syksyyn". Niinpä paketista kuoriutui pieni, kapaloitu mutrusuu - suloinen:) Emolle oli kantokoppa varusteltu tavallista paremmin.

Itselleni syksy tuo ensisijaisesti mieleen omenat ja leipomisen: 

Kiitos mukana olleille!

Rouva

"Apua. Nyt minä tarvitsen apua. Tämä mies paleltuu ja nääntyy kuumeeseen, enkä minä osaa tehdä mitään!" Nuori rouva läpsäisee vielä kerran horteista puolisoaan poskelle, ennen kuin luovuttaa ja painuu kaksinkerroin miehensä vierelle. "Uuni on tuossa, ja vanhoja koivuhalkoja, noista minä olen piikojen nähnyt laittavan lämpimät valkeat, mutta minä en osaa!"

Hiljaa nainen riisuu viittansa sairaan peitoksi, värähtää, sipaisee rakkaansa poskea ja kääntyy portaille. Ulkona tuuli käy ohuen puvun läpi, kylmä kirvelee poskia.

***

"Tyttö rukka, tulet oesit ies ymmärtäny poijalle laittaa, ee ou polosen hyvä muata näin kolokossa huoneessa." Kirpeä kyynel pyörähtää nuoren naisen poskelle hänen katsellessaan tomeran rouvan touhuamista sairaan luona. 

Rouva alkaa olla esittelykunnossa... Nukke on itse muotoilemani, paperisavea, akryylimaalia ja angoravillaa.

Sisään

Nainen huokaa huurretta ikkunaan. Lasi sumenee, hiipuu taas läpinäkyväksi, kunnes uusi puhallus valuu maidonkuultavaksi usvaksi kylmään pintaan. Vilusta jäykkä rouva nostaa kohmeisen kämmenensä ovea vasten, jonka jäähileiseen pintaan sulaa vetinen jälki. 

Tänne. Tännekö. Keskelle upottavaa pimeyttä. Tänne -

Ovi narahtaa alavireisesti. Nuoret, eloisat ja tarkat silmät kurkistavat sisään, hoikat sormet painavat raskasta tammiovea avoimeksi ja kapea olkapää tukee uupuneen miehen sisään.

Pieni leuka nousee, kun nainen arvioi huonetta: "Musiikkisali. Koivuparketti ja kristallikruunut, joista äitinne iltaisin kertoi." Ikkunat antavat harmaalle järvelle, raskaasti vellovalle. Naisen kulmat rypistyvät, silmissä palaa äkäinen polte ja samea usva. Tänne he asettuisivat, hän, mies ja kevyen kyljen alla kasvava lapsi. Tänne.

Nukkekotini tekemisen ovat mahdollistaneet isäni sekä ystävämme apu. Kiitos isille ja Hanskille!

Koivukujalla

Askel rasahtaa riitteen läpi. Väsymyksestä kumara nainen horjahtaa, irvistää jalan upotessa lätäkköön. 
"Herra mieheni, olemme jo liki perillä. Huomaatteko? Koivukujalla, jota äitinne aina lapsuudestaan muisteli!"
Kuumeenkiiltävät silmät eivät jaksa tarkentua rakennukseen, edessä  lepäävään jylhään kivikartanoon, jota kiertävät vanhat ruusut. Nuori mies yrittää ymmärtää:
"Minun äitini kartano. Minun äitini kartano, josta suku pakeni kauan sitten, silloin, kun äitini vielä kiersi ruusupuita leikkien ja laulaen. Noiden ruusupuiden."

Se alkaa olla valmis. Minun nukkekotini. Paljon vielä puuttuu, keittiö ja katto, mutta pikkuhiljaa. Tervetuloa blogiini seuraamaan nukkekotini kasvua!

Paulakum