Tiiliä siellä, tiiliä täällä...

Tiilitehdas käynnissä. Kartanon ullakolla tapahtuu! Valoisia kesäpäiviä kaverit, nimimerkillä "sormet maalissa ihailen ikkunasta komeaa päivää"... :)

*****
I'm making some "clay tiles" for using in attick of the Manor. Have nice Summer Days!

Syksyä

KARTANO.
Syysauringon matalalta viistävät säteet hohkavat poskilla, kostea koleus värisyttää vartta. Kuulas ilma on helppo hengittää, täyttää keuhkot omenantuoksulla. Maan kirpeydellä. Rouva kääntää kasvonsa kohti määrätietoista muuttoauraa, heilauttaa kättään lähtijöille ja sulkee silmänsä. Vahva siivenisku, toinen, ja kaukana kaakattavat kulkijat jo. 

Kankeasti rouva kumartuu poimimaan kukkakorin käsivarrelleen. Huokaus on haikea, hymy surumielinen: aika on ihmisen lähteä, aika on olla, aika on tyytyä olevaan.

Tämä kaimaltani saatu kukkakori ansaitsee tulla esitellyksi aivan erikseen - eikö ole suloinen! Itse annoin pienoiskasvihuoneen, jonka sisällä on mehikasvi (vastaavia kasvihuoneita täällä):

***
So sweet tiny flower basket I got from my friend! I gave her the small greenhouse, you can see similar plant houses here. Welcome, Anetteriina, to my blog!

Pullaa

"Voe mahoton tuota kylymee", torpan neitonen pyrähtää musiikkisalin pariovista kopistellen kepeää hiutaletta parketille. Lady de Lyra värähtää puhurin tavoittaessa vaalean kaulan, vaisun leuan.

"Katoppa mittee äetmuorj panj tuomisiks - vehnästä, ja iha uunista suoraan!" Tyttö ravistaa tuomisensa salin sirolle sivupöydälle. Jäinen paketti kolahtaa tasolle. Äänestä kuuluu peitelty pettymys: "Tae... Ainae se oelj lämmintä."

Viimeistenkin joulukalenteripakettien valmistuttua sai tehdä jo jotain itsellekin :) Kamala kun pitäisi malttaa olla avaamatta kaikkia ihania ja houkuttelevia ja kauhean kiinnostavia pieniä paketteja, tulisi jo joulukuu!

Tervetuloa, kaikki uudet lukijani, kiitos kun olette mukana!

***
Today I baked some cinnamon rolls. Polymer clay is quite a nice material when making miniature food.

Vaiheessa

Marraskuu: vettä tihuuttaa, lumeton kostea maa vihertää vielä elämää. Sisällä kuitenkin jo joulutunnelmissa.

 Oikeasti tällaisissa joulun merkeissä:

Vielä ollaan vaiheessa, paljon ois lapsella tehtävää.

***

In the making.

Kampailukamppailua

Tiheä metallikampa tarttuu hiuksiin. Peilistä tuijottaa totinen nainen: katse on intensiivinen, ryppy silmien välissä syvä, suupieli painunut alaspäin. Säänpurema iho on silti nuoren, silmäkulmat sileät. "Outo olet sinä ihminen," toteaa rouva mielessään, "outo itsellesikin". Koristeelliset neulat uppoavat tottuneesti nutturaan.

Rouva sai vihdoin kampauksen. Minulle, jonka hiustenlaitto-osaaminen on kovin rajoittunut, operaatio vaati hiukan perehtymistä - tiesitkö, että hakusanoilla "how to make a bun" löytyy Youtubesta miltei miljoonakaksisataa nutturaohjetta! Toivottavasti lady ei ole ailahtelevaista sorttia ja ilmoita heti huomenna, että itse asiassa korkkiruuvikiharat istuisivat paljon paremmin :)

Hiukset ovat angoravillaa, ja kampauksen ompelin pienellä neulalla kasaan.
P.S. Arvonta-aikaa vielä jäljellä, muistathan osallistua!

***

Lady de Lyra's coiffure is ready. I used angora wool as hair.
P.S. Please, don't forget to participate in a give-away!

Säilöntää

"Sitte äet kaet hölskyttellöö nuinnikkäästi, sitte kuataa tuonne noinnii, sitte vuan kans kiinni ja jiähtymmään!" Lady de Lyra seuraa torpan tyttären tottuneita liikkeitä ja heilauttaa varovasti kattilaa, jonka höyryssä tuoksuu etikka. "Justiisa, sitte vuan tuonne", kannustaa hennon linnunluinen, eloisa ja napakka kymmenvuotias. 

"Ensimmäiset säilykkeeni",  huoahtaa nainen innoissaan nojaten käsillä selkäänsä, vihlovaan ja juilivaan. Hella hohkaa lempeää lämpöä - kartanon keittiö alkaa tuntua omalta. 

Kurkkusäilykkeet polymeerimassaa ja värjättyä keinovettä. Vielä kannet päälle, niin kellari saa täytettä :)

***
I tried to make some pickles. A polymer clay and artificial water were used as a material.

Kuule, kuinka soitto kaikuu

Kivisistä seinistä kaikuu kauniisti; lady de Lyra lepää kyljellään ja kuuntelee puolisonsa soittoa, silittelee säveliin rauhoittunutta lasta vatsanahkansa läpi. Jäntevät, rakkaat sormet näppäilevät soittimesta rouvalle vierasta melodiaa, levollista ja kuitenkin päättäväistä. 

"Tätä äitini soitti, kun olin lapsi", mies toteaa hiljaa lopetettuaan soittonsa. "Hän soitti ja itki, ikävöi pohjoiseen kotiinsa." Rouva kuivaa kostuneet poskensa ja naurahtaa tukkoisesti: "Ajatelkaa! Täällä me olemme, äitinne kaipaamassa kartanossa, ja ikävöimme kotiin - kaukaiseen hoviin, kiiltäviin peilisaleihin, huolitelluille puistokäytäville ja nuokkuviin hedelmätarhoihin. Voimakkaan valon maahan."

Kannel on puuta, pieniä neuloja ja kirjailulankaa. Pitsiliina ostettu Päijät-Hämeen nukkekotikerholaisten pöydästä messuilta.

***

The master of the mansion can now play his Finnish zitra. I made zitra from wooden pieces, small needles and yarn. A little lace cloth is bought. The title is from Finnish song "Listen how the music echos" (composed in 1800-century by Fredric Pacius) and You can listen it from here.

Edistystä

"Mmmm, tuoksuupa hyvältä!" Isäntä latoo halkoja leivinuuniin, rouva puhisee kosteankuuman höyryn keskellä riistapataa Greeta Helenan neuvojen mukaan. "Katajanmarjoja, arvokasta suolaa - mitähän muuta tähän tuli laittaa?"

Kauan se kesti, mutta vihdoin löytyi mieleinen lattiamateriaali! Laatat mokomat loppuivat kesken (ilmeisesti myös kauppiaalta), joten homma seisoo... Vielä huuva, niin tämä kerros alkaisi olla paketissa.

Tervetuloa, uudet lukijani Kaisa, Mikko ja MarEve!

***

Finally, the perfect material to floor was founded! Sadly the tiles ran over (also at shop) - now we just can only wait...

Syksyn viimeiset kukat

Siivotessa tulee kuuma, sitkeästi suriseva kärpänen risoo. Kummallista kohtaloaan ja tukalaa oloaan ääneen tiuskiva nainen huitaisee hikeä otsaltaan, kun kuulee tutun narinan portaista. 
Silti kylmät sormet poskella yllättävät. Rouva äsähtää kiukkuisesti, sysää rätillä tulijaa kauemmaksi, astuu taaksepäin ja kääntyy. Loukattu puoliso silmäilee naista vaisusti. "Halusin tuoda teille syksyn viimeiset kukat", mies sanoo perääntyen samalla takaisin portaikkoon.

Omasta käytöksestään harmistuneena vaimo katselee portaikkoon häviäviä oranssina hehkuvia kukkasia. Sitkeitä syksyn viimeisiä.

Syksyn ensimmäisessä nukkekotikerhossa väkersimme paperista astioita. Minun ruukkuni on pitkittäissuunnassa halkaistua, liimattua ja gessottua serpentiiniä. Kukat on koottu laserleikatuista arkeista.

Swapissa sain Pirkon paketin, aidontuntuiset ja hienot airot, joita jo salaa aiemmin ihastelin:

Minun tekemäni taiteilijantarvikkeet sai Liisa (nimeä klikkaamalla pääsee hänen kerhokuulumisiinsa). Maaliputkilot ovat foliolla päällystettyjä riisinjyviä, sivellin puuta, foliota ja harjaksina nukenhiusta.

 ***
The doll house club started its' autumn period: we made some pots and used a paper as material. We also had a swap. I got really fine oars (made by Pirkko) and my gift ended up to Liisa.

Sadonkorjuuta

Rohtuneet huulet laskevat rivejä: lanttua, kaalia, punajuurta... Lämmin ailahdus kulkee läpi rouvan - olipa torpan Greeta Helena -rouva viisas painostaessaan keväällä kartanon kokemattoman emännän muokkaamaan maata, kylvämään ja kitkemään.

Nuori rouva oikaisee itsensä ja tukahduttaa pulauksen, jonka kasvanut kohtu nostattaa nieluun. Väsynyt nainen siirtää katseensa harmaalle aavalle. Näkisipä kotiväki hänet nyt; itse lady de Lyra kuokkimassa pohjoista peltoa! Viima pusertaa kyyneleitä ahavoituneille poskille. Rouva tutkii multaisia siroja käsiään, muistaa punaisenkirjavaksi repeilleen vatsanahkansa ja ruokkoamattoman chevelurensa. Hieno nainen muka, hah! 

Nainen naurahtaa alakuloisesti, nyhtäisee muutaman sipulin mukaansa ja vaappuu raskaasti rinnettä ylös kohti kartanoa. Tuuli häivyttää hiljaisen, lempeän laulun, jota nainen hyräilee syntymättömälleen. 

Vihannekset polymeerimassaa, vasu maalarinteippiä.

***

Some veggies to the mansion, made of a polymer clay.

Keittiö edistyy

"Taasko se paloi pohjaan", rouva ähähtää kiukkuisena ja hieraisee kämmenselällä kasvojaan. Kädestä tarttuva noki kirvelee silmiä ja saa naisen kirskauttamaan hampaitaan. Vihlaisu nousee poskesta ohimolle. Turhautuneena nainen lyö kuumaa valurautapataa ja astuu taaksepäin: "Miksen minä opi! Miten tämä näin meni - en minä tällaista halunnut!"

Kyynelet maistuvat suolalta ja kitkerältä savulta. Pohjaanpalanut, käryävä puuro pulputtaa padasta hellalle, rätisee ja mustuu.

Se edistyy, sittenkin.

Slowly, but still - it gets ahead.

Mitäs siitä tulikaan?

No tuli pärekori, kenties rouvalle pyykin kantoon. Nalle ynnä muut svappilahjoja.

It's a basket, perhaps for laundry. The bear and the others are swap gifts. Welcome to my blog, Ascensión!

Kaidetta

"Kuule laps, minnoun uatellu jotta johan sinnäe kaeteet tarvihet porrasloehin, jottet ihan kuavu tuon mahas kansa. Tuossa raovantakojan kansa sannaelin ja hiä luppaeli tulla kuha jootaa. Siihe asti suat kyllä pittää varas tiällä käläpistellessäs!"

Torpan rouva täyttää innollaan ja touhullaan tilan. Nuorempi rouva rutistaa otsaansa yrittäessään saada leveästä ja polveilevasta puheesta selvää: "Kaiteet? Totta, ei ole oma ajatus kaiteisiin ehtinyt. Milloinkahan seppä voisi toimeen tarttua?"

Musiikkisalin porraskaiteet mietinnässä. Itse asiassa myös materiaali; alkuun käyttämäni metalli sopinee paremmin muuhun käyttötarkoitukseen.

I'm processing the rails to the music hall. The material is a little problem!

Makuuhuone

"Vaimo", uninen mies sammaltaa säpsähdettyään hereille rouvan kylmien varpaiden vuoksi. "Saisikohan tänne lämpöä jollakin, vaikka sellaisella komealla kaakeliuunilla - "

Rouva kaivaa varpaitaan tiukemmin miehensä kylkeen, maiskauttaa pöpperöisenä suutaan ja painautuu tiiviimmin uneen.

The sleeping room is getting ready - maybe some tilestove would be nice?

Kristallikruunu

Mistä on kattokruunut tehty?

Kymmenistä kristalleista

ärtyneistä ähinöistä

verisistä sormenpäistä.

Niistä on pienet kruunut tehty.

 - Englantilaista kansanrunoa mukaillen.

What are the chandeliers made of?

Tens of little crystals 

voices of irritation

aching fingertips.

That's what little chandeliers are made of.

- Retold english poem.

Isäntä tuli taloon

Potkuri luistaa vielä yöpakkasen kiillottamalla tiellä. Nainen puuskuttaa jo, kallis lasti on raskas työntää. Naurattaa. Hiekkaisessa ylämäessä lykkiminen vaihtuu kävelyksi, sydän takoo rinnassa ja veri kiertää poskilla. Metsä loppuu ja alkaa pelto, huhtikuun marteinen. Auringon häikäistessä nainen pysähtyy, koskettaa miehensä vaaleaa niskaa ja antaa katseensa siirtyä horisonttiin, määräämättömään tulevaan. On levollisen hyvä olla.

MIehen neule on Katri V:n tekemä, naisen viitta Tuulan.
Tervetuloa uudet lukijani Krizze, Minna, Eliana, Tuija ja Shaariah!

Wow, I've got new followers - welcome, Eliana! The lady of the mansion has got her husband home. The dolls are made by me, without any casts.

Toipilas

"Rakas", nainen kuiskaa niellen kurkun paksua möykkyä. Oljenharmaat hiukset tuntuvat karheilta kämmenen alla. Katse on tuttu, mutta uupunut. "Rakas."

Torpparin emännän puusohvassa makaava nuori mies puristaa vaimonsa kättä; yhteinen hymy värisee ilmassa. Rouva istuutuu sohvan laidalle, kumartuu halaamaan miestään. Ohut lautareuna painaa kankkua, mutta rouvan halaus on luja. Hiljaa nainen painaa hätkähdyksensä piiloon: salskean lihaksikkaasta miehestä on voima nävertynyt pois.

"Rakas", mies sanoo hiljaa naisen suukottaessa sileää otsaluuta. Torpparinrouva tiskaa ja hymyilee.

Kerhoilua - ja tunnustus:)

"Anteeksi, tekö olette puuseppä?" Nainen astuu varovasti leveän kynnyksen yli ja siristää silmiään paksussa hämärässä. Edessä sitkeänvahva varsi suoristuu, ryhmyinen, leveä käsi hieraisee nenää: harmaankirjavan ja jäykän parran alta kuuluu murahdus. "Minä... Sängyntekijää etsin, keuhkotaudista toipuva puoliso palajaisi kotiin, mutta kylmettyy polo uudelleen uunineduslattialla. Kuinka teillä.. Onnistuisiko teidän auttaa?"

Lauantaina saimme kokoontua Tuulan luo puutöihin. Minä sahailin osia puusohvaan, parisänkyyn ja kommuuttiin.  Emännänlahjaksi vein pienen neulekorin, jonka kuva jo johonkin hyppäsi... Kiitos mukavasta kerhosta!

Sitten toisenlaisiin tunnelmiin: Kikka blogeista Kikan Sammakot ja Pieni Sammakko ilahdutti minua New Blog Love -tunnustuksella. Kiitos!

Ihania (ja alle kahdensadan lukijan) blogeja on niin monta, että eteenpäin jako viidelle onkin vaikea paikka... Onko Sinulla, lukijani, hyviä ehdotuksia?





Tervetuloa lukijoikseni Marjatta, Anama, Saara ja Maija!

Lastenhuone

Olkapäätä pistelee puutumus. Nainen havahtuu, korjaa asentoaan ja huokaa. Ovenpieli narahtaa nojaajan liikkeestä, hiljaisuus humisee korvissa. "Lapseni pieni, täällä sinä tulet asumaan." Omituinen lämpö hulmahtaa läpi naisen, itkun- ja onnensekainen naurahdus nousee vatsasta asti.

Jo turvonnut, pitkäsorminen käsi silittelee pinkeää vatsaa, salattu hymy viipyilee huulilla. Silti ikävä kovertaa palleaa, toive, että puoliso jo tervehtyisi. Lopulta nainen huokaa, ikään kuin puhaltaa mietteensä pois. Nousee kuluneisiin portaisiin, joissa tuhanten askelten painumat.

Tervetuloa lukijoikseni, omenapuu ja Tiina!

Keittiö

"Äet laitto kahtommaan, mitenkä tuota seleviät, ku et tuliakkaa ollu osanna tehä. Leevän lykkäs mukkaan, ja suolalihhoo. Vuan minulle ee luvanna yhtään!" Nuori rouva katsoo hiljaa uhmakkaan, arviolta kymmenettä ikävuotta käyvän tytön räpätystä. Hieraisten vihlovaa selkäänsä nainen kääntyy keittiöön, poimii raskaan ruostuneen veitsen, ja leikkaa mureasta lihakimpaleesta paksut siivut molemmille.

Nainen kääntää päänsä pois huomatessaan, kuinka linnunluinen tyttö silpaisee salavihkaa kerta toisensa jälkeen puolijäisestä punervasta möykystä siivun, taittaa sen rullalle ja työntää hätäisesti suuhunsa. Yhtäkkiä tyttö nousee, niiaa hamettaan oikoen ja pinkaisee portaisiin. Linttaan astutut ylisuuret pieksut lonksuvat, kun tyttö vielä huikkaa: "Nii, ja se sinun ukkos paranoo muuten vaahilla!"

 

Keittiö on pieni ongelmani: kalusteiden sijoittelu, lattiamateriaalin valinta (laatta vai lankku) ja portaiden suunnittelu tahmovat. Kuvassa on laatan makustelu käynnissä.

Blogiini on kirjautunut jo neljä lukijaa, mukava! Tervetuloa Kikka, Sirkku, Hilla ja Ulla!