Pullaa

"Voe mahoton tuota kylymee", torpan neitonen pyrähtää musiikkisalin pariovista kopistellen kepeää hiutaletta parketille. Lady de Lyra värähtää puhurin tavoittaessa vaalean kaulan, vaisun leuan.

"Katoppa mittee äetmuorj panj tuomisiks - vehnästä, ja iha uunista suoraan!" Tyttö ravistaa tuomisensa salin sirolle sivupöydälle. Jäinen paketti kolahtaa tasolle. Äänestä kuuluu peitelty pettymys: "Tae... Ainae se oelj lämmintä."

Viimeistenkin joulukalenteripakettien valmistuttua sai tehdä jo jotain itsellekin :) Kamala kun pitäisi malttaa olla avaamatta kaikkia ihania ja houkuttelevia ja kauhean kiinnostavia pieniä paketteja, tulisi jo joulukuu!

Tervetuloa, kaikki uudet lukijani, kiitos kun olette mukana!

***
Today I baked some cinnamon rolls. Polymer clay is quite a nice material when making miniature food.

Kuule, kuinka soitto kaikuu

Kivisistä seinistä kaikuu kauniisti; lady de Lyra lepää kyljellään ja kuuntelee puolisonsa soittoa, silittelee säveliin rauhoittunutta lasta vatsanahkansa läpi. Jäntevät, rakkaat sormet näppäilevät soittimesta rouvalle vierasta melodiaa, levollista ja kuitenkin päättäväistä. 

"Tätä äitini soitti, kun olin lapsi", mies toteaa hiljaa lopetettuaan soittonsa. "Hän soitti ja itki, ikävöi pohjoiseen kotiinsa." Rouva kuivaa kostuneet poskensa ja naurahtaa tukkoisesti: "Ajatelkaa! Täällä me olemme, äitinne kaipaamassa kartanossa, ja ikävöimme kotiin - kaukaiseen hoviin, kiiltäviin peilisaleihin, huolitelluille puistokäytäville ja nuokkuviin hedelmätarhoihin. Voimakkaan valon maahan."

Kannel on puuta, pieniä neuloja ja kirjailulankaa. Pitsiliina ostettu Päijät-Hämeen nukkekotikerholaisten pöydästä messuilta.

***

The master of the mansion can now play his Finnish zitra. I made zitra from wooden pieces, small needles and yarn. A little lace cloth is bought. The title is from Finnish song "Listen how the music echos" (composed in 1800-century by Fredric Pacius) and You can listen it from here.

Kaidetta

"Kuule laps, minnoun uatellu jotta johan sinnäe kaeteet tarvihet porrasloehin, jottet ihan kuavu tuon mahas kansa. Tuossa raovantakojan kansa sannaelin ja hiä luppaeli tulla kuha jootaa. Siihe asti suat kyllä pittää varas tiällä käläpistellessäs!"

Torpan rouva täyttää innollaan ja touhullaan tilan. Nuorempi rouva rutistaa otsaansa yrittäessään saada leveästä ja polveilevasta puheesta selvää: "Kaiteet? Totta, ei ole oma ajatus kaiteisiin ehtinyt. Milloinkahan seppä voisi toimeen tarttua?"

Musiikkisalin porraskaiteet mietinnässä. Itse asiassa myös materiaali; alkuun käyttämäni metalli sopinee paremmin muuhun käyttötarkoitukseen.

I'm processing the rails to the music hall. The material is a little problem!

Sisään

Nainen huokaa huurretta ikkunaan. Lasi sumenee, hiipuu taas läpinäkyväksi, kunnes uusi puhallus valuu maidonkuultavaksi usvaksi kylmään pintaan. Vilusta jäykkä rouva nostaa kohmeisen kämmenensä ovea vasten, jonka jäähileiseen pintaan sulaa vetinen jälki. 

Tänne. Tännekö. Keskelle upottavaa pimeyttä. Tänne -

Ovi narahtaa alavireisesti. Nuoret, eloisat ja tarkat silmät kurkistavat sisään, hoikat sormet painavat raskasta tammiovea avoimeksi ja kapea olkapää tukee uupuneen miehen sisään.

Pieni leuka nousee, kun nainen arvioi huonetta: "Musiikkisali. Koivuparketti ja kristallikruunut, joista äitinne iltaisin kertoi." Ikkunat antavat harmaalle järvelle, raskaasti vellovalle. Naisen kulmat rypistyvät, silmissä palaa äkäinen polte ja samea usva. Tänne he asettuisivat, hän, mies ja kevyen kyljen alla kasvava lapsi. Tänne.

Nukkekotini tekemisen ovat mahdollistaneet isäni sekä ystävämme apu. Kiitos isille ja Hanskille!