Markkinoilta

Kävinpä Nukke- ja nallemarkkinoilla minäkin. Seurakseni sain ystäväni ja serkkuni Ainon, joka myös majoitti minut luokseen ja muutoinkin tarjosi mukavan viikonlopun. Kiitos Aino vielä tätä kautta:) 

Mukaan tarttui Hannan pieni ja suloinen keraaminen kannu,  Mirka Salosen (onkohan hänellä blogia?) taidokkaat pirttikalusto ja talonpoikainen vuodesohva sekä Mirja Visurilta kauniita pienikuvioisia kankaita.

Vuodesohvaan mallailin jo yhtä kankaista, ja eikö olekin selvää Iloisen takin pohjakangasta tuo kolmas oikealta! Vuosisatahan moderniin taskumekkoon on väärä, mutta tuleviin projekteihin ajatusitua hauduttamaan:)

Olen saanut uuden lukijan,  tervetuloa Virve!

Keittiö

"Äet laitto kahtommaan, mitenkä tuota seleviät, ku et tuliakkaa ollu osanna tehä. Leevän lykkäs mukkaan, ja suolalihhoo. Vuan minulle ee luvanna yhtään!" Nuori rouva katsoo hiljaa uhmakkaan, arviolta kymmenettä ikävuotta käyvän tytön räpätystä. Hieraisten vihlovaa selkäänsä nainen kääntyy keittiöön, poimii raskaan ruostuneen veitsen, ja leikkaa mureasta lihakimpaleesta paksut siivut molemmille.

Nainen kääntää päänsä pois huomatessaan, kuinka linnunluinen tyttö silpaisee salavihkaa kerta toisensa jälkeen puolijäisestä punervasta möykystä siivun, taittaa sen rullalle ja työntää hätäisesti suuhunsa. Yhtäkkiä tyttö nousee, niiaa hamettaan oikoen ja pinkaisee portaisiin. Linttaan astutut ylisuuret pieksut lonksuvat, kun tyttö vielä huikkaa: "Nii, ja se sinun ukkos paranoo muuten vaahilla!"

 

Keittiö on pieni ongelmani: kalusteiden sijoittelu, lattiamateriaalin valinta (laatta vai lankku) ja portaiden suunnittelu tahmovat. Kuvassa on laatan makustelu käynnissä.

Blogiini on kirjautunut jo neljä lukijaa, mukava! Tervetuloa Kikka, Sirkku, Hilla ja Ulla!

Ruokasali

Väkevä yö väistää päivää. Nuori rouva havahtuu, pyyhkäisee nenänsä kämmensyrjään ja jää makaamaan hiljaa, kiertää katseellaan huoneen. Levollisesti hän pyörähtää kyljelleen, antaa viileän aamuilman täyttää keuhkonsa ja sivelee ruokasalin lattian tummaa puuta. 

Keho on kylmästä kipeä, pesuvesi jäähileistä. Pukeutuvan naisen kädet pysähtyvät vatsalle, mekon jo pinkeälle kankaalle. "Lapseni, etpä tiedä, mihin synnyt." Napakka polkaisu vatsanahkaa sivelevään kämmeneen saa tulevan äidin nielaisemaan. Itku nousee hyökynä: "Voi vallankumous minkä teit! Revit kauas, sinkosit rakkaat kenet minnekin - tapoit, ryöstit ja raastoit." 

Uunin kivinen kylki hohkaa vielä kalsaa - suuri tarvitsee paljon lämmetäkseen. 

Syysvaihto

Teimme Facebookin nukkekotiharrastajaporukan kanssa pienen syysvaihdon. Minun kanssani swappiin osallistuivat Marja, Merja, Paula, Päivi ja Aino.

Marja toivotti lämpimiä hetkiä herkullisen ruskansävyisten maton ja tyynyn saattelemana. Toimin vaihdon emona, joten sain monenlaisia lisäihanuuksia lahjaksi:) Marjalta sain kauniit tyynyt.

Päivi huolehti sadonkorjuusta ja lähetti korillisen tuoretta. Emolahjaksi sain häneltä raikkaanmakean hedelmävadin:

Merja toimitti tykötarpeet pihatöihin syksyn lehtiä unohtamatta ja emolahjaksi kaikenlaista hyödyllistä:

 

Paula oli paketoinut lämpimänvärisen kukka-asetelman, mehevän piirakan ja kynttilän, jonka liekki kimmeltää ihan oikeasti. Emolahjana oli pussillinen kaikkea pientä ja tarpeellista:)

 Aino kysyi ennen vaihtoa, saako lähettää "jotakin suloista, joka ei liity syksyyn". Niinpä paketista kuoriutui pieni, kapaloitu mutrusuu - suloinen:) Emolle oli kantokoppa varusteltu tavallista paremmin.

Itselleni syksy tuo ensisijaisesti mieleen omenat ja leipomisen: 

Kiitos mukana olleille!

Rouva

"Apua. Nyt minä tarvitsen apua. Tämä mies paleltuu ja nääntyy kuumeeseen, enkä minä osaa tehdä mitään!" Nuori rouva läpsäisee vielä kerran horteista puolisoaan poskelle, ennen kuin luovuttaa ja painuu kaksinkerroin miehensä vierelle. "Uuni on tuossa, ja vanhoja koivuhalkoja, noista minä olen piikojen nähnyt laittavan lämpimät valkeat, mutta minä en osaa!"

Hiljaa nainen riisuu viittansa sairaan peitoksi, värähtää, sipaisee rakkaansa poskea ja kääntyy portaille. Ulkona tuuli käy ohuen puvun läpi, kylmä kirvelee poskia.

***

"Tyttö rukka, tulet oesit ies ymmärtäny poijalle laittaa, ee ou polosen hyvä muata näin kolokossa huoneessa." Kirpeä kyynel pyörähtää nuoren naisen poskelle hänen katsellessaan tomeran rouvan touhuamista sairaan luona. 

Rouva alkaa olla esittelykunnossa... Nukke on itse muotoilemani, paperisavea, akryylimaalia ja angoravillaa.