Kuule, kuinka soitto kaikuu

Kivisistä seinistä kaikuu kauniisti; lady de Lyra lepää kyljellään ja kuuntelee puolisonsa soittoa, silittelee säveliin rauhoittunutta lasta vatsanahkansa läpi. Jäntevät, rakkaat sormet näppäilevät soittimesta rouvalle vierasta melodiaa, levollista ja kuitenkin päättäväistä. 

"Tätä äitini soitti, kun olin lapsi", mies toteaa hiljaa lopetettuaan soittonsa. "Hän soitti ja itki, ikävöi pohjoiseen kotiinsa." Rouva kuivaa kostuneet poskensa ja naurahtaa tukkoisesti: "Ajatelkaa! Täällä me olemme, äitinne kaipaamassa kartanossa, ja ikävöimme kotiin - kaukaiseen hoviin, kiiltäviin peilisaleihin, huolitelluille puistokäytäville ja nuokkuviin hedelmätarhoihin. Voimakkaan valon maahan."

Kannel on puuta, pieniä neuloja ja kirjailulankaa. Pitsiliina ostettu Päijät-Hämeen nukkekotikerholaisten pöydästä messuilta.

***

The master of the mansion can now play his Finnish zitra. I made zitra from wooden pieces, small needles and yarn. A little lace cloth is bought. The title is from Finnish song "Listen how the music echos" (composed in 1800-century by Fredric Pacius) and You can listen it from here.

Edistystä

"Mmmm, tuoksuupa hyvältä!" Isäntä latoo halkoja leivinuuniin, rouva puhisee kosteankuuman höyryn keskellä riistapataa Greeta Helenan neuvojen mukaan. "Katajanmarjoja, arvokasta suolaa - mitähän muuta tähän tuli laittaa?"

Kauan se kesti, mutta vihdoin löytyi mieleinen lattiamateriaali! Laatat mokomat loppuivat kesken (ilmeisesti myös kauppiaalta), joten homma seisoo... Vielä huuva, niin tämä kerros alkaisi olla paketissa.

Tervetuloa, uudet lukijani Kaisa, Mikko ja MarEve!

***

Finally, the perfect material to floor was founded! Sadly the tiles ran over (also at shop) - now we just can only wait...

Syksyn viimeiset kukat

Siivotessa tulee kuuma, sitkeästi suriseva kärpänen risoo. Kummallista kohtaloaan ja tukalaa oloaan ääneen tiuskiva nainen huitaisee hikeä otsaltaan, kun kuulee tutun narinan portaista. 
Silti kylmät sormet poskella yllättävät. Rouva äsähtää kiukkuisesti, sysää rätillä tulijaa kauemmaksi, astuu taaksepäin ja kääntyy. Loukattu puoliso silmäilee naista vaisusti. "Halusin tuoda teille syksyn viimeiset kukat", mies sanoo perääntyen samalla takaisin portaikkoon.

Omasta käytöksestään harmistuneena vaimo katselee portaikkoon häviäviä oranssina hehkuvia kukkasia. Sitkeitä syksyn viimeisiä.

Syksyn ensimmäisessä nukkekotikerhossa väkersimme paperista astioita. Minun ruukkuni on pitkittäissuunnassa halkaistua, liimattua ja gessottua serpentiiniä. Kukat on koottu laserleikatuista arkeista.

Swapissa sain Pirkon paketin, aidontuntuiset ja hienot airot, joita jo salaa aiemmin ihastelin:

Minun tekemäni taiteilijantarvikkeet sai Liisa (nimeä klikkaamalla pääsee hänen kerhokuulumisiinsa). Maaliputkilot ovat foliolla päällystettyjä riisinjyviä, sivellin puuta, foliota ja harjaksina nukenhiusta.

 ***
The doll house club started its' autumn period: we made some pots and used a paper as material. We also had a swap. I got really fine oars (made by Pirkko) and my gift ended up to Liisa.

Sadonkorjuuta

Rohtuneet huulet laskevat rivejä: lanttua, kaalia, punajuurta... Lämmin ailahdus kulkee läpi rouvan - olipa torpan Greeta Helena -rouva viisas painostaessaan keväällä kartanon kokemattoman emännän muokkaamaan maata, kylvämään ja kitkemään.

Nuori rouva oikaisee itsensä ja tukahduttaa pulauksen, jonka kasvanut kohtu nostattaa nieluun. Väsynyt nainen siirtää katseensa harmaalle aavalle. Näkisipä kotiväki hänet nyt; itse lady de Lyra kuokkimassa pohjoista peltoa! Viima pusertaa kyyneleitä ahavoituneille poskille. Rouva tutkii multaisia siroja käsiään, muistaa punaisenkirjavaksi repeilleen vatsanahkansa ja ruokkoamattoman chevelurensa. Hieno nainen muka, hah! 

Nainen naurahtaa alakuloisesti, nyhtäisee muutaman sipulin mukaansa ja vaappuu raskaasti rinnettä ylös kohti kartanoa. Tuuli häivyttää hiljaisen, lempeän laulun, jota nainen hyräilee syntymättömälleen. 

Vihannekset polymeerimassaa, vasu maalarinteippiä.

***

Some veggies to the mansion, made of a polymer clay.

Lakinaisen kengät

Maj-rintakuva sai kengät, vaikka itse jalat voisivat olla tarpeellisemmat :) Nahkaa, pahvia ja puuta.

Uskotteko, että voi olla vaikeaa kuvata labiilille alustalle aseteltuja pieniä ja herkästi kaatuvia esineitä, kun ympärillä touhuaa hössöttävä saksanpaimenkoira ja seurankipeä labradorinnoutaja - aina jonkun pää kopsahtaa pöytään tai häntä huiskaisee hassusti, ja kengät lentävät komeasti!

***

Maj the lawyer -torso got a high heel shoes, despite of lack of the feet ;)

Uusi neiti esittäytyy

Maj Göransdotter on kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön nuori ja napakka juristi, asiantunteva, humaani ja tarvittaessa peräänantamaton. Rintakuva vasta, mutta fiilistelyn tarvis oli jo kova :) Ajatuksissa muhii jo monta modernimpaa miljöötä, joista yksi voisi olla Majn asunto..

  

Sekä kimppu että nukkekotikokoinen "Perusoikeuteni Euroopan unionissa" on saatu Pirkolta aikoja sitten.

 Tervetuloa lukijoikseni, Hilsu ja Alexandra!

 Maj Göransdotter is the young but clever lawyer working at a global human rights organization. She is just a torso. Maybe some day I've a modern doll house project and Maj gets home ;) The flowers and European Union -book are gifts, and the knitting is bought.

Niitä päiviä

Oli vaihteeksi niitä päiviä, jolloin ei oikein onnistu. Hella piippaa erroria, lasinsiru tirskahtaa jalkapohjaan ja uunillinen leipiä kärvähtää. Minihommien teko lienee tällöin melko uhkarohkeaa, mutta tällä kertaa kuitenkin esittelykelpoista pientä syntyi: kaksi minikasvihuonetta.

Melkein paremmilla mielin kipaisin toisessa huoneessa. Nurkassa odotteli iso koiranpissa. Se siitä piristymisestä.

Kasvihuoneet kahvitikuista, kaakeleista ja raejuustorasioiden kansista. Kokeilin myös minulle uutta juttua, ääriviivatarraa, näissä. Pienenpieni puukauris Berliinin-tuliainen muutaman vuoden takaa.

Loppujen lopuksi ilta piristyi vanhempien Helsingistä tuomilla avokämmenen kokoisilla tuliaispullilla. Toska-pekaani-toffee-pullaa, nam! Tervetuloa lukijoikseni, Hilsu ja Alexandra!

***

Some day it feels like nothing goes right. Anyway, this time the green houses to doll house got ready - and OK. And the day got better in the evening: my parents brought Finnish sweet buns for me. Pecan-caramel-bun, so delicious!

Tour de Nukkekoti

Suomen kesä on kaunis. Kuluneena viikonloppuna siitä on saanut nauttia myös maantiellä, kun ystäväni, hänen tyttärensä ja minä ajoimme pitkin ja poikin Suomenmaata päämääränämme Forssan nukkekotimarkkinat. Matkalla tuli katsastettua myös Suomenlinnan lelumuseon ja Hankasalmen Villa Mathildan nukkekodit.

Forssassa keskityin pääasiassa ihailemaan taitavien miniatyristien töitä, kiertelemään ja katselemaan. Jotain kuitenkin tarttui mukaan:

Loten suloisista luistimista olen haaveillut jo jonkin aikaa, ja nyt onnisti! Vihreän neuleen ostin pöydästä 51 - 52, Muistoja -kiiltokuvakirjan Mirja Saukonojalta ja pyykkipojat ja leivosvuoat Mirka Saloselta. Lisäksi ostin ystävälleni kiitokseksi todella mukavasta reissusta Tiinan keramiikkaa. Pirtinpöytä on Mirkalta aiempien markkinoiden saalista, ikkunanpoka itse tekemäni.

Pienempi kuin pieni.


We had quite a nice doll house fair here in Finland, in Forssa this weekend. I just wandered around and admired. Nevertheless, something small was founded for me. The clothespins are so tiny!

Keittiö edistyy

"Taasko se paloi pohjaan", rouva ähähtää kiukkuisena ja hieraisee kämmenselällä kasvojaan. Kädestä tarttuva noki kirvelee silmiä ja saa naisen kirskauttamaan hampaitaan. Vihlaisu nousee poskesta ohimolle. Turhautuneena nainen lyö kuumaa valurautapataa ja astuu taaksepäin: "Miksen minä opi! Miten tämä näin meni - en minä tällaista halunnut!"

Kyynelet maistuvat suolalta ja kitkerältä savulta. Pohjaanpalanut, käryävä puuro pulputtaa padasta hellalle, rätisee ja mustuu.

Se edistyy, sittenkin.

Slowly, but still - it gets ahead.

Mitäs siitä tulikaan?

No tuli pärekori, kenties rouvalle pyykin kantoon. Nalle ynnä muut svappilahjoja.

It's a basket, perhaps for laundry. The bear and the others are swap gifts. Welcome to my blog, Ascensión!