perjantai 4. tammikuuta 2013

Lastenhuone


Olkapäätä pistelee puutumus. Nainen havahtuu, korjaa asentoaan ja huokaa. Ovenpieli narahtaa nojaajan liikkeestä, hiljaisuus humisee korvissa. "Lapseni pieni, täällä sinä tulet asumaan." Omituinen lämpö hulmahtaa läpi naisen, itkun- ja onnensekainen naurahdus nousee vatsasta asti.


Jo turvonnut, pitkäsorminen käsi silittelee pinkeää vatsaa, salattu hymy viipyilee huulilla. Silti ikävä kovertaa palleaa, toive, että puoliso jo tervehtyisi. Lopulta nainen huokaa, ikään kuin puhaltaa mietteensä pois. Nousee kuluneisiin portaisiin, joissa tuhanten askelten painumat.

Tervetuloa lukijoikseni, omenapuu ja Tiina!

2 kommenttia:

  1. Kaunis huone tyylikkäine lamppuinen, ovet aukeavat tosi hienosti!

    VastaaPoista
  2. Voi Kikka, kiitos tosi paljon! Onnea itsellesi saamstasi tunnustuksesta!

    VastaaPoista