KARTANO.
Syysauringon matalalta viistävät säteet hohkavat poskilla, kostea koleus värisyttää vartta. Kuulas ilma on helppo hengittää, täyttää keuhkot omenantuoksulla. Maan kirpeydellä. Rouva kääntää kasvonsa kohti määrätietoista muuttoauraa, heilauttaa kättään lähtijöille ja sulkee silmänsä. Vahva siivenisku, toinen, ja kaukana kaakattavat kulkijat jo.
Kankeasti rouva kumartuu poimimaan kukkakorin käsivarrelleen. Huokaus on haikea, hymy surumielinen: aika on ihmisen lähteä, aika on olla, aika on tyytyä olevaan.
Tämä kaimaltani saatu kukkakori ansaitsee tulla esitellyksi aivan erikseen - eikö ole suloinen! Itse annoin pienoiskasvihuoneen, jonka sisällä on mehikasvi (vastaavia kasvihuoneita täällä):
***
So sweet tiny flower basket I got from my friend! I gave her the small greenhouse, you can see similar plant houses here. Welcome, Anetteriina, to my blog!
