Säilöntää

"Sitte äet kaet hölskyttellöö nuinnikkäästi, sitte kuataa tuonne noinnii, sitte vuan kans kiinni ja jiähtymmään!" Lady de Lyra seuraa torpan tyttären tottuneita liikkeitä ja heilauttaa varovasti kattilaa, jonka höyryssä tuoksuu etikka. "Justiisa, sitte vuan tuonne", kannustaa hennon linnunluinen, eloisa ja napakka kymmenvuotias. 

"Ensimmäiset säilykkeeni",  huoahtaa nainen innoissaan nojaten käsillä selkäänsä, vihlovaan ja juilivaan. Hella hohkaa lempeää lämpöä - kartanon keittiö alkaa tuntua omalta. 

Kurkkusäilykkeet polymeerimassaa ja värjättyä keinovettä. Vielä kannet päälle, niin kellari saa täytettä :)

***
I tried to make some pickles. A polymer clay and artificial water were used as a material.

Kuule, kuinka soitto kaikuu

Kivisistä seinistä kaikuu kauniisti; lady de Lyra lepää kyljellään ja kuuntelee puolisonsa soittoa, silittelee säveliin rauhoittunutta lasta vatsanahkansa läpi. Jäntevät, rakkaat sormet näppäilevät soittimesta rouvalle vierasta melodiaa, levollista ja kuitenkin päättäväistä. 

"Tätä äitini soitti, kun olin lapsi", mies toteaa hiljaa lopetettuaan soittonsa. "Hän soitti ja itki, ikävöi pohjoiseen kotiinsa." Rouva kuivaa kostuneet poskensa ja naurahtaa tukkoisesti: "Ajatelkaa! Täällä me olemme, äitinne kaipaamassa kartanossa, ja ikävöimme kotiin - kaukaiseen hoviin, kiiltäviin peilisaleihin, huolitelluille puistokäytäville ja nuokkuviin hedelmätarhoihin. Voimakkaan valon maahan."

Kannel on puuta, pieniä neuloja ja kirjailulankaa. Pitsiliina ostettu Päijät-Hämeen nukkekotikerholaisten pöydästä messuilta.

***

The master of the mansion can now play his Finnish zitra. I made zitra from wooden pieces, small needles and yarn. A little lace cloth is bought. The title is from Finnish song "Listen how the music echos" (composed in 1800-century by Fredric Pacius) and You can listen it from here.

Edistystä

"Mmmm, tuoksuupa hyvältä!" Isäntä latoo halkoja leivinuuniin, rouva puhisee kosteankuuman höyryn keskellä riistapataa Greeta Helenan neuvojen mukaan. "Katajanmarjoja, arvokasta suolaa - mitähän muuta tähän tuli laittaa?"

Kauan se kesti, mutta vihdoin löytyi mieleinen lattiamateriaali! Laatat mokomat loppuivat kesken (ilmeisesti myös kauppiaalta), joten homma seisoo... Vielä huuva, niin tämä kerros alkaisi olla paketissa.

Tervetuloa, uudet lukijani Kaisa, Mikko ja MarEve!

***

Finally, the perfect material to floor was founded! Sadly the tiles ran over (also at shop) - now we just can only wait...

Syksyn viimeiset kukat

Siivotessa tulee kuuma, sitkeästi suriseva kärpänen risoo. Kummallista kohtaloaan ja tukalaa oloaan ääneen tiuskiva nainen huitaisee hikeä otsaltaan, kun kuulee tutun narinan portaista. 
Silti kylmät sormet poskella yllättävät. Rouva äsähtää kiukkuisesti, sysää rätillä tulijaa kauemmaksi, astuu taaksepäin ja kääntyy. Loukattu puoliso silmäilee naista vaisusti. "Halusin tuoda teille syksyn viimeiset kukat", mies sanoo perääntyen samalla takaisin portaikkoon.

Omasta käytöksestään harmistuneena vaimo katselee portaikkoon häviäviä oranssina hehkuvia kukkasia. Sitkeitä syksyn viimeisiä.

Syksyn ensimmäisessä nukkekotikerhossa väkersimme paperista astioita. Minun ruukkuni on pitkittäissuunnassa halkaistua, liimattua ja gessottua serpentiiniä. Kukat on koottu laserleikatuista arkeista.

Swapissa sain Pirkon paketin, aidontuntuiset ja hienot airot, joita jo salaa aiemmin ihastelin:

Minun tekemäni taiteilijantarvikkeet sai Liisa (nimeä klikkaamalla pääsee hänen kerhokuulumisiinsa). Maaliputkilot ovat foliolla päällystettyjä riisinjyviä, sivellin puuta, foliota ja harjaksina nukenhiusta.

 ***
The doll house club started its' autumn period: we made some pots and used a paper as material. We also had a swap. I got really fine oars (made by Pirkko) and my gift ended up to Liisa.