Sadonkorjuuta

Rohtuneet huulet laskevat rivejä: lanttua, kaalia, punajuurta... Lämmin ailahdus kulkee läpi rouvan - olipa torpan Greeta Helena -rouva viisas painostaessaan keväällä kartanon kokemattoman emännän muokkaamaan maata, kylvämään ja kitkemään.

Nuori rouva oikaisee itsensä ja tukahduttaa pulauksen, jonka kasvanut kohtu nostattaa nieluun. Väsynyt nainen siirtää katseensa harmaalle aavalle. Näkisipä kotiväki hänet nyt; itse lady de Lyra kuokkimassa pohjoista peltoa! Viima pusertaa kyyneleitä ahavoituneille poskille. Rouva tutkii multaisia siroja käsiään, muistaa punaisenkirjavaksi repeilleen vatsanahkansa ja ruokkoamattoman chevelurensa. Hieno nainen muka, hah! 

Nainen naurahtaa alakuloisesti, nyhtäisee muutaman sipulin mukaansa ja vaappuu raskaasti rinnettä ylös kohti kartanoa. Tuuli häivyttää hiljaisen, lempeän laulun, jota nainen hyräilee syntymättömälleen. 

Vihannekset polymeerimassaa, vasu maalarinteippiä.

***

Some veggies to the mansion, made of a polymer clay.