lauantai 16. helmikuuta 2013

Toipilas


"Rakas", nainen kuiskaa niellen kurkun paksua möykkyä. Oljenharmaat hiukset tuntuvat karheilta kämmenen alla. Katse on tuttu, mutta uupunut. "Rakas."

Torpparin emännän puusohvassa makaava nuori mies puristaa vaimonsa kättä; yhteinen hymy värisee ilmassa. Rouva istuutuu sohvan laidalle, kumartuu halaamaan miestään. Ohut lautareuna painaa kankkua, mutta rouvan halaus on luja. Hiljaa nainen painaa hätkähdyksensä piiloon: salskean lihaksikkaasta miehestä on voima nävertynyt pois.

"Rakas", mies sanoo hiljaa naisen suukottaessa sileää otsaluuta. Torpparinrouva tiskaa ja hymyilee.


3 kommenttia:

  1. Ihana tunnelma tuossa kuvassa. Ja näitä sinun tarinoitasi on kiva lukea!

    VastaaPoista
  2. Kovin on kalpeana tämä toipilas, vakava tauti on ollut...

    Kaunisvärinen tunnelmakuva.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Kalpea on toipilas, saapas nähdä, milloin alkaa saada väriä poskille ;)

    VastaaPoista